Huvikumpu

Jostain kumman syystä tämä postaus on jäänyt julkaisematta. Arki on semmosta sekametelisoppaa ettei ole tätä blogia ehtinyt päivittämään. Nyt kun tätä kirjoitan Eemeli on jo yli kaksi kuukautta. Että semmonen ajanjuoksu. Hupsista keikkaa! Mutta tässäpä hieman jälkijunassa kuulumisia vajaa kuukauden takaa. Käytän täälläkin meidän pojasta nimeä "Eemeli". koska siitä muotoutui lempinimi hänen synnyttyään. Taas täytyy ihan ääneen ihmetellä tätä ajan juoksua. Synnytin kuusi viikkoa sitten, mutta tuntuu että se oli eilen. Enkä varmaan ole ainoa joka miettii tätä samaa, miten tämä aika menee näin nopeasti? Uskomatonta! No, miten meillä menee? Eemeli on äidin, isän sekä sisarustensa silmäterä. Ihana hymypoika, joka nukkuu päivisin hyvin vaunuissa (ennätys tällä hetkellä 3 h), herää öisin pari-kolme kertaa syömään tissiä ja saa ihastelevia katseita ja tarinoita sisaruksiltaan useita kertoja päivässä. Päivisin jo vähän seurustelee ja hymyilee niiiiin ihanasti aina kun on hyvällä tuulel...

Hieman on aikaa ehtinyt kulua, kun tämän olen saanut julkaistua. Olen kirjoittanut tämän pari viikkoa pojan syntymästä ja nyt vasta saan tämän julkaistua. Hieman on hidas tahti, mutta enjoy! Vihdoin mulla on aikaa kirjoittaa teille mun synnytystarina. Poika on jo kahden viikon ikäinen ja tämä aika on mennyt pelottavan nopeaa. Päivät vaan viuhahtaa ohi ja iltapuuhia tehdessä tajuaa, että tässä tämä päivä taas meni. Kotona on ollut ihanaa olla, vaikka kaikki ei olekaan mennyt niin kuin Strömsössä. Väsymys on vahvasti läsnä. Mutta nyt itse asiaan! Synnytystarina, olkaa hyvä! Ma 8.3 mulle oli varattuna aika yliaikaiskontrolliin klo 9.30. Raskausviikkoja oli kasassa silloin 41+5. Käytiin nakkaamassa muksut vaarin luo ja ajeltiin miehen kanssa ihanassa auringonpaisteessa kohti Oysia. Meillä päin tuo alkanut viikko sattui olemaan hiihtolomaviikko ja lapset pääsi laskemaan mäkeä ja viettämään vaarin kanssa aikaa pitkästä aikaa. Kurvattiin Nissanilla Oysin pihaan ja räpsittiin vielä muutamia ku...

 41+2 ja edelleen vauva viihtyy yksiössään vähän turhankin hyvin. Äiti on hieman turhautunut, mutta toisaalta hän on valmiimpi syntymään mitä pidemmälle raskautta mennään. Eniten ehkä pelottaa se kuinka isoksi hän ehtii kasvaa, meidän E kun oli hieman vajaa nelikiloinen syntyessään. Viime neuvolan jälkeen (39+5) meidän A:lle iski nuha ja hän olikin kolme päivää poissa koulusta. Ei mennyt kauaa niin E sai ilmeisesti migreenikohtauksen kun valitti pääkipua ja oksensi kerran. Sitten flunssa iski muhun ja sitä kestikin hurjat kuusi päivää. Jouduin käymään koronatestissä viime viikon lauantaina sekä perumaan tiistain neuvolan, koska mulla oli vielä flunssan oireita. Onneksi nykyaikana voi neuvolahommat hoitaa hienosti tekstiviestein. Koronatestin tulos tuli onneksi päivässä ja negatiivinenhan se oli. Mutta en olis uskonut, että tähän raskauden loppumetreille vielä tämmöset kivat yllärit tulee. Mutta minkäs näille teet. Tällä viikolla ollaan oltu vain kotona mun flunssan takia ja välillä...

Käsi ylös yllättyneet; täällä ollaan edelleen kasassa! Vauva viihtyy hyvin yksiössään. Olotila on ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä tuntuu, että ei raskaana oliskaan; olo on hyvä, nukun yöt hyvin, jaksan tehdä lumitöitä ja touhuta kotona. Sitten seuraavana päivänä iskee jäätävä väsymys, joka paikkaa kolottaa ja tulee tunne, et haluan tän vauvan pihalle NYT HETI. Todella vaihtelevia olotiloja on viime viikot sisältäneet. Viime torstaina ehdin jo hihkua, kun jotain tuntemuksia oli. Paineentunne, aaltomaisia polttoja alaselässä sekä alavatsalla. Kävin pitkän kaavan mukaan saunassa ja join vadelmanlehtiteetä, mutta yöllä kaikki olot hävisi sen sileän tien. Voitte kuvitella kuinka aamulla ärsytti kun mitään ei ollut yön aikana tapahtunut. Elämäntilanteessa on tapahtunut pieni muutos, sillä laitoimme meidän ihanan kotimme myyntiin viime viikolla! Kuinka jännittävää! Ollaan asuttu tässä paritalossa 1,5 vuotta, mutta tila tulee käymään ahtaaksi parin vuoden sisällä. Silloin taloss...

Vihdoin, vuoden odotetuin kuukausi on täällä, nimittäin helmikuu! Vauvan laskettu aika on tän kuun lopulla! Tänään pärähti raskausviikot 37+2. Olotila on aika väsynyt. Heräilen öisin pari kertaa vessaan tai johonkin muuhun. Aamulla jaksan herätellä lapset kouluun ja tarhaan, mutta sen jälkeen aika meneekin yleensä sohvalla nautiskellen aamukahvista. Vasta puolen päivän aikoihin oon valmis kotihommiin ja iltapäivästä sitten iskeekin taas väsymys.  Mutta ajatukset ovat kovasti jo vauvassa ja vauva-arjessa. En millään malttaisi odottaa sitä! Synnyttämään voisin lähteä samantien, koska kaikki alkaa olemaan valmiina. Vain se aika oleellinen puuttuu, meidän Kirppu <3 Vaunut on kasattu pari viikkoa sitten, pinnasänky on ollut kasattuna jo monta kuukautta ja pedattuna viikon. Vaatteet odottaa käyttäjäänsä kaapissa viikattuina, sitterissä tyttöjen nukke koekäyttäjänä sekä turvakaukalossa lämpöpussi odottaa lämmitettävää. Tutit ja tuttipullot pitäisi keittää valmiiksi sekä telakka siirtää...

Tänään mittariin pärähti taas täydet viikot, 36+0! Ja aamupäivästä olikin odotettu neuvolalääkärissä käynti. Toivoin pitkään tätä käyntiä, jotta saisin tietää kohdunsuun tilanteen eli onko mitään synnytykseen viittaavaa tapahtunutkaan. Kipeitä harkkasupistuksia kun on ollut viime viikkoina ihan päivittäin. Vointi on ollut muuten ihan hyvä, viikonloppuna jaksoin tehdä lumitöitä kolmena päivänä putkeen. Nyt alkuviikosta olo on taas ollut voimaton ja väsynyt. Melko vaihtelevaa siis, välillä jaksaa touhuta montakin tuntia putkeen kotihommia ja välillä menee koko päivä sohvalla/sängyllä maatessa. Onneksi se on mahdollista vielä kun kuopus on tarhassa yleensä 2-3 päivänä viikossa ja esikoinen koulussa.  Olen siltikin sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa olla kotona tekemättä mitään. Aina on joku projekti menossa. Toissapäivänä se projekti oli miehen pojan kaapin ja huoneen siivous. Se vei kaiken energian ja seuraavana päivänä olinkin ihan kanttuvei. Palataanpa takaisin siihen lääkärikäyntiin....