Tänään mittariin pärähti taas täydet viikot, 36+0! Ja aamupäivästä olikin odotettu neuvolalääkärissä käynti. Toivoin pitkään tätä käyntiä, jotta saisin tietää kohdunsuun tilanteen eli onko mitään synnytykseen viittaavaa tapahtunutkaan. Kipeitä harkkasupistuksia kun on ollut viime viikkoina ihan päivittäin. Vointi on ollut muuten ihan hyvä, viikonloppuna jaksoin tehdä lumitöitä kolmena päivänä putkeen. Nyt alkuviikosta olo on taas ollut voimaton ja väsynyt. Melko vaihtelevaa siis, välillä jaksaa touhuta montakin tuntia putkeen kotihommia ja välillä menee koko päivä sohvalla/sängyllä maatessa. Onneksi se on mahdollista vielä kun kuopus on tarhassa yleensä 2-3 päivänä viikossa ja esikoinen koulussa.
Olen siltikin sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa olla kotona tekemättä mitään. Aina on joku projekti menossa. Toissapäivänä se projekti oli miehen pojan kaapin ja huoneen siivous. Se vei kaiken energian ja seuraavana päivänä olinkin ihan kanttuvei.
Palataanpa takaisin siihen lääkärikäyntiin. Siellä odotti sama lääkäri mikä otti vastaan minut ensimmäisellä lääkärikäynnillä rv 15+0 sekä sama neuvolatäti. Kunpa se neuvolatäti olis mun ns. oikea neuvolatäti. Hän on niin paljon empaattisempi kuin omani. Aidosti kiinnostunut minun kuulumisista. No, kerroin vointini, mitattiin verenpaineet, jotka olivat hyvät. Pulssi tosin oli 112. Kerroinkin tästä korkeasta pulssista ja hengästymisestäni ja lääkäri kertoi sen olevan aika normaalia tässä vaiheessa raskautta. Hemoglobiini oli 128, mikä oli pysynyt joulukuun neuvolakäynnistä miltei samana. Olen syönyt rautaa syksystä asti, koska hb tipahti ensimmäisestä käynnistä 134 - > 110.
Painoakin oli tullut maltillisesti, onneksi! Sitten kuunneltiin sydänäänet, jotka heitteli 158-160 välillä ja neuvolatäti kertoikin, että melko vilkas vauva. Samaan hengenvetoon kertoi myös, että aika siro vauva siellä mahassa köllii. Mikä ihana uutinen, koska kuopuksen kohdalla kuukausi ennen laskettua aikaa vauva oli kooltaan jo 2,8 kg ja lapsivettä oli runsaasti. Syntymäpaino hänellä oli rv 40+4 "vaivaiset" 3980 g. Välillä tuo kuopuksen koko on mietityttänyt tämänkin raskauden kohdalla, että tuleeko tälläkin kertaa iso vauva. Toivotaan, että neuvolatäti oli oikeassa.
Sf-mitta oli 32,5 cm eli keskikäyrillä mennään senkin suhteen. Kun oli aika tutkia kohdunsuun tilanne, lääkäri ei yltänytkään sinne, joten en saanut tietoon mikä kohdunsuun tilanne on. En oo ees aatellut et tämmöstä voi sattua, ettei sinne yletä!
Ei tässä nyt auta kuin odottaa, koska synnytys lähtee käyntiin. Tiedän, että tulee olemaan pitkiä päiviä, mutta onneksi on nyt hieman ohjelmaa päiviksi. Kotona hommia riittää ja viikonloppuna nähdään kavereita ja kuopus pääsee kaverin synttäreille. Tämä raskaus on muutenkin mennyt nopeimmin kaikista kolmesta raskaudesta.
Vielä on muutamia hankintoja tekemättä, joten suunnistetaan tytön kanssa perjantaina kirpparille metsästämään merinovillahaalaria ja muutamia puuttuvia juttuja sairaalakassiin.
Ps. Huhujen mukaan synnäri on muuten melko tukossa, joten jännätään nyt sitäkin, että missä joutuu tämän uuden tulokkaan puskemaan ulos. Toivottavasti ei käytävällä kuitenkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti