Jostain kumman syystä tämä postaus on jäänyt julkaisematta. Arki on semmosta sekametelisoppaa ettei ole tätä blogia ehtinyt päivittämään. Nyt kun tätä kirjoitan Eemeli on jo yli kaksi kuukautta. Että semmonen ajanjuoksu. Hupsista keikkaa! Mutta tässäpä hieman jälkijunassa kuulumisia vajaa kuukauden takaa.
Käytän täälläkin meidän pojasta nimeä "Eemeli". koska siitä muotoutui lempinimi hänen synnyttyään. Taas täytyy ihan ääneen ihmetellä tätä ajan juoksua. Synnytin kuusi viikkoa sitten, mutta tuntuu että se oli eilen. Enkä varmaan ole ainoa joka miettii tätä samaa, miten tämä aika menee näin nopeasti? Uskomatonta!
No, miten meillä menee? Eemeli on äidin, isän sekä sisarustensa silmäterä. Ihana hymypoika, joka nukkuu päivisin hyvin vaunuissa (ennätys tällä hetkellä 3 h), herää öisin pari-kolme kertaa syömään tissiä ja saa ihastelevia katseita ja tarinoita sisaruksiltaan useita kertoja päivässä. Päivisin jo vähän seurustelee ja hymyilee niiiiin ihanasti aina kun on hyvällä tuulella. Se saa mun sydämen sulamaan. Hän ei kovin hyvin viihdy yksin esim. sitterissä, vaan tykkää olla liikkeessä ja viihdytettävänä. Ihan on pienempään isosiskoonsa tullut....
Kotona oli ihana olla kun mies vietti koko maaliskuun isyysvapaita ja pienempi isosisko oli myös kotona. Isommat ahkeroi päivät koulussa ja illat vietettiin perheen kesken kotona. Sekin maaliskuu hurahti liian nopeasti, ettei kerennyt kissaa sanomaan.
Nyt eletään jo huhtikuun puoliväliä ja kevät on ihanasti jo tänne Oulun seudullekin saapunut. Hassua, että tästähän mä viime keväänä haaveilin. Kevät, vauva ja vaunulenkit. Parasta bestiä! Muistakaahan ihmiset haaveilla, ne saattaa joskus toteutuakin! Meillä kun lapsiluvun piti olla täynnä tuon -15 syntyneen jälkeen, mutta niin vain tultiin toisiin ajatuksiin viime keväänä ja vauvakuume kasvoi ensin minulla ja sen jälkeen myös miehellä. Ja tässä nyt ollaan, suurperheenä! Enpä olisi uskonut vielä pari vuotta sitten.
Mä oon ihan valtavan onnellinen tällä hetkellä tästä elämäntilanteesta. Tämä on se arki, mistä haaveilin pitkään. Raskausaikana töissä oli välillä niin vaikea keskittyä työntekoon kun haaveilin vain tästä vauva-arjesta. Vaipanvaihdosta, yöllisistä heräämisistä ja siitä, että olen kotona kun esikoinen lähtee kouluun ja tulee koulusta kotiin. Saan heti vaihtaa kuulumisia koulupäivästä ja auttaa läksyissä. Keskimmäinen saa olla päiväkodissa 20h/viikossa ja tulevan kesän kotona ennen kuin eskari elokuussa alkaa. Hurjaa sekin!
Neuvolassa käytiin toissa viikolla, tasan kuukauden ikäisenä ja jätkä oli kasvanut hyvin. Mitat olivat 5020 g ja 57,7 cm. Pituutta tullut syntymästä melkein 6 cm! Vaatekoko on tällä hetkellä 56- 62 ja olen saanut heittää hyvästit jo ajat sitten 50 cm vaatteille ja muutamille 56 myöskin. Eipä ne kauaa ehtinyt Eemelin päällä kulua. Kaikki oli neuvolatädin mukaan hyvin, vaikka olinkin huolissani parista asiasta, mutta ihan turhaan. Tätikin kirjoitti neuvolakorttiin Eemelin olevan tiitterä pieni mies.
Neuvolalääkäri onkin sitten tulevana torstaina. Kuluva viikko taitaakin olla tämän perheen kiireisin viikko hetkeen, siitä saatte kuulla lisää ensi viikolla. Pidän teitä vielä hetken jännityksessä.
Kommentit
Lähetä kommentti