Vihdoin, vuoden odotetuin kuukausi on täällä, nimittäin helmikuu! Vauvan laskettu aika on tän kuun lopulla! Tänään pärähti raskausviikot 37+2. Olotila on aika väsynyt. Heräilen öisin pari kertaa vessaan tai johonkin muuhun. Aamulla jaksan herätellä lapset kouluun ja tarhaan, mutta sen jälkeen aika meneekin yleensä sohvalla nautiskellen aamukahvista. Vasta puolen päivän aikoihin oon valmis kotihommiin ja iltapäivästä sitten iskeekin taas väsymys.
Mutta ajatukset ovat kovasti jo vauvassa ja vauva-arjessa. En millään malttaisi odottaa sitä! Synnyttämään voisin lähteä samantien, koska kaikki alkaa olemaan valmiina. Vain se aika oleellinen puuttuu, meidän Kirppu <3 Vaunut on kasattu pari viikkoa sitten, pinnasänky on ollut kasattuna jo monta kuukautta ja pedattuna viikon. Vaatteet odottaa käyttäjäänsä kaapissa viikattuina, sitterissä tyttöjen nukke koekäyttäjänä sekä turvakaukalossa lämpöpussi odottaa lämmitettävää.
Tutit ja tuttipullot pitäisi keittää valmiiksi sekä telakka siirtää autoon. Pieniä juttuja, mutta muuten kaikki on valmiina. Oon lukenu netistä paljon synnytystarinoita, kattonu videoita ja udellu tutuilta heidän synnytyksistään. Sairaalakassi on pakattu, vauvan kotiutumisvaatteet valittu sekä synnytyseväät ostettu! Anoppi on valmiudessa tulemaan lastenlikaksi. Siinäpä ne tärkeimmät.
Ootan paljon sitä aikaa kun kevätaurinko paistaa ja mä lykin lastenvaunuja sohjossa ja hymyilen typerästi silkasta onnellisuudesta. Tätä on odotettu, tästä on unelmoitu viime maaliskuusta asti. Silloin iski vauvakuume kuin salamasta. Koronavauva. Heh.
Olen tämän mammaloman aikana siivoillut kaappeja ja ottanut pari projektia itelleni, jotta aika menisi nopeampaa. Siksi olenkin aina miehen tullessa kotiin kuuden aikoihin ihan poikki, että makaan vaan sohvalla. Tulee olo, että mies ajattelee mun makoilleen siinä koko päivän vaikka todellisuus on ihan jotain muuta. Vasta siivosin miehen pojan huoneen sekä yhden ison kaapin sieltä. Heivasin kaikki lattialle, kävin kaikki tavarat ja lelut läpi sekä pyyhin tasoilta pölyt, imuroin ja luutusin. Pari päivää sitten tein saman tyttöjen huoneeseen. Toisaalta tykkään siivota ja järkätä, mutta välillä se on yhtä tyhjän kanssa. Huoneet ovat viikossa jo samassa kunnossa kuin ennen siivousta. Muita kohtalotovereita?
Tämän päivän projekti on asentaa meidän kodarin kaappeihin kahdeksan ritiläkoria pyykeille sekä pyyhkeille ja lakanoille. Ehkä se miksi haluan nyt touhuta kaikkea johtuu siitä, että sitten kun vauva syntyy, en todellakaan halua kuluttaa aikaani siivoamiseen vaan vauvan kanssa olemiseen ja nauttimiseen siitä lyhyestä vauva-arjesta. Se kun tuppaa olemaan niin pirun lyhyt hetki.
Kommentit
Lähetä kommentti