Siirry pääsisältöön

Raskausviikko 40

Käsi ylös yllättyneet; täällä ollaan edelleen kasassa! Vauva viihtyy hyvin yksiössään. Olotila on ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä tuntuu, että ei raskaana oliskaan; olo on hyvä, nukun yöt hyvin, jaksan tehdä lumitöitä ja touhuta kotona. Sitten seuraavana päivänä iskee jäätävä väsymys, joka paikkaa kolottaa ja tulee tunne, et haluan tän vauvan pihalle NYT HETI. Todella vaihtelevia olotiloja on viime viikot sisältäneet. Viime torstaina ehdin jo hihkua, kun jotain tuntemuksia oli. Paineentunne, aaltomaisia polttoja alaselässä sekä alavatsalla. Kävin pitkän kaavan mukaan saunassa ja join vadelmanlehtiteetä, mutta yöllä kaikki olot hävisi sen sileän tien. Voitte kuvitella kuinka aamulla ärsytti kun mitään ei ollut yön aikana tapahtunut.

Elämäntilanteessa on tapahtunut pieni muutos, sillä laitoimme meidän ihanan kotimme myyntiin viime viikolla! Kuinka jännittävää! Ollaan asuttu tässä paritalossa 1,5 vuotta, mutta tila tulee käymään ahtaaksi parin vuoden sisällä. Silloin talossa asustelee pari teini-ikäistä, alakoululainen ja yksi taapero. Ja tietty me vanhemmat. Jokainen tulee tarvitsemaan omaa tilaa, joten uusi, isompi asunto olisi tähtäimessä kevään/kesän aikana. Eilen meillä olikin näyttöjä monta tuntia putkeen, mutta vielä ei ole tarjouksia talosta tullut. Elämme jännittäviä aikoja senkin suhteen. 

Tänään kävin neuvolassa rv 39+5. Kaikki oli ok, verenpaineet 112/73 p. 91. Kerroin hengästymisestä ja päänsärystä, joita viime aikoina on ollut. Neuvolatäti kertoi, että aika normaalia tässä vaiheessa raskautta kun vauva painaa jo niin sisäelimiä. Maskin kanssa kaupassa käynti on ihan tuskaa siis! Iskee ihan hirveä hiki ja hengästyttää ihan älytön! Painoa oli tullut onneksi maltillisesti eikä turvotuksia ole. Sf-mitta oli 34,5 cm kun kuopuksen kohdalla se oli näillä viikoilla 37 cm. Toivon, että vauva on pienempi ku isosiskonsa. Sydänäänet oli samaa luokkaa kuin ennenkin: 130-145. Seuraava aika varattiin ensi viikon tiistaille, jolloin viikkoja olisi 40+5. Toivon, että saan perua sen ajan ja ilmoittaa loppuviikkoon mennessä neuvolatädille: Hei! mä synnytin jo, bye!




Kysyin lopuksi, että kuinka pitkälle täytyy mennä, että ruvetaan synnytystä käynnistelemään ja sain vastaukseksi et 41+5 saisin lähetteen yliaikaiskontrolliin elikä meidän tapauksessa 8.3. Tuntuu, että sinne on hurjan pitkä aika, mutta nämä päivät on mennyt kyllä niin nopeasti, että enköhän malta odottaa. Toivon silti, että tämä synnytys käynnistyy spontaanisti, koska siitä ei ole vielä kokemusta! Takana kun on suunniteltu sektio perätilan takia 38+6 sekä käynnistys runsaan lapsiveden ja minun tukalan oloni takia 40+4. Ja kun tämä tulee olemaan viimeinen raskauteni niin haluaisin kokea sen kun supistukset alkaa kotona, lenkillä, saunassa tai keskellä yötä. Tai se legendaarinen elokuvien lapsivedet holahtaa lattialle yllättäen. 

Sitä odotellessa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keho ei toimi ja mieli pragaa

Kuinka pitkään tästäkin ajasta haaveilin, kuinka kauan haaveilin vauvasta ja siitä arjesta mitä vauvan kanssa tulen viettämään. Kuinka paljon minulla olikaan ajatuksia ja haaveita tästä ajasta. Millaista arki tulisi olemaan, kuinka ihanaa olisikaan viettää aikaa isompien tyttöjen ja vauvan kanssa, yhdessä. Eihän se sitten mennyt yhtä ruusuisesti kuin kuvittelin. Poika on nukkunut huonosti, tytöt on tapellu enemmän kuin ikinä ja vaikka kesä meni hujauksessa, päivät olivat pitkiä yksin lasten kanssa. Olin niin väsynyt ja välillä niin ahdistunut kaikesta ja kaikista. En oikeastaan nauttinut kesästä juurikaan siksi, koska oli minun makuuni ihan liian kuuma. Poikakaan ei nukkunut hyvin lämmössä. Ei pystynyt tekemään mitään, eikä olisi jaksanutkaan, koska lämpö vei viimeisetkin voiman rippeet.  Olen kokenut ahdistuksen, riittämättömyyden ja masentuneisuuden tunteita jo pidemmän aikaa. Olen miettinyt miten saisin purettua tämän kaiken ulos, oksentaa kaiken pahan olon, mielen ja ahdistukse...

Miten meillä menee - Eemeli 1 kk

Jostain kumman syystä tämä postaus on jäänyt julkaisematta. Arki on semmosta sekametelisoppaa ettei ole tätä blogia ehtinyt päivittämään. Nyt kun tätä kirjoitan Eemeli on jo yli kaksi kuukautta. Että semmonen ajanjuoksu. Hupsista keikkaa! Mutta tässäpä hieman jälkijunassa kuulumisia vajaa kuukauden takaa. Käytän täälläkin meidän pojasta nimeä "Eemeli". koska siitä muotoutui lempinimi hänen synnyttyään. Taas täytyy ihan ääneen ihmetellä tätä ajan juoksua. Synnytin kuusi viikkoa sitten, mutta tuntuu että se oli eilen. Enkä varmaan ole ainoa joka miettii tätä samaa, miten tämä aika menee näin nopeasti? Uskomatonta! No, miten meillä menee? Eemeli on äidin, isän sekä sisarustensa silmäterä. Ihana hymypoika, joka nukkuu päivisin hyvin vaunuissa (ennätys tällä hetkellä 3 h), herää öisin pari-kolme kertaa syömään tissiä ja saa ihastelevia katseita ja tarinoita sisaruksiltaan useita kertoja päivässä. Päivisin jo vähän seurustelee ja hymyilee niiiiin ihanasti aina kun on hyvällä tuulel...