Siirry pääsisältöön

Kuka on Huvikummun kirjoittaja?

Ihan mahtavaa, että olet eksynyt lukemaan juuri tätä blogia, Huvikumpua. Mun haaveissa on ollut jo pitkän aikaa alkaa taas kirjoittamaan. Halusin tehdä ensimmäiseksi kaikille selväksi, kuka tätä blogia oikein kirjoittaa. 

Ja tätähän kirjoittaa kuusamolaissyntyinen, nykyinen oululainen ihan just 34- vuotias nainen, äiti sekä avopuoliso. Ammatiltani olen lähihoitaja sekä koulunkäynninohjaaja. Ammatit varmaan jo kertovat hieman luonteestani, sillä olen luonteeltani auttavainen, lapsirakas, humoristinen sekä melko räiskyvä persoona, sisäisesti. Olen positiivinen, mutta osaan ajatella asioita kuitenkin realistisesti. Rakastan seurata YouTubea, blogeja ja somea ylipäätään. Ehkä olen hieman myös riippuvainen, myönnetään. Siitäpä se kipinä tähänkin blogiin iski ja kovaa. Koska olen saanut niin paljon inspiraatioita muilta niin haluaisin jakaa sitä itsekin. Ja toisaalta, tämähän on ns. julkinen päiväkirja, joten tästä jää muistot itsellekin vuosiksi. Ajatuksia, ideoita ja oivalluksia arjesta, elämästä ja maailmanmenosta.

Meidän perhe asuu tällä hetkellä Oulussa, 120 m2 paritalossa, mutta allekirjoittaneella on palava halu palata takaisin sinne, mistä 1,5 vuotta sitten muutettiin. Kyllä, olen nainen ja voin aina muuttaa mieltäni. Nykyinen elämäntilanteemme on melko kutkuttava. Olen raskaana ja vauvan laskettu aika on helmikuussa eli E N S  K U U S S A...... Meidän arjesssa säheltää mun lisäkseni mies ja vuoroviikoin hänen poikansa 11 v, minun tyttöni kohta 11 v sekä meidän yhteinen tyttömme 5 v.  Tulevan vauvan sukupuoli pidetään salaisuutena synnytykseen saakka. 

Olen tällä hetkellä töissä koululla kko- ohjaajana, josta jään nyt 20.1. äitiyslomalle. Elämme melko jännittäviä aikoja, koska mulla on enää 9 työvuoroa jäljellä. Olen ollut samassa työpaikassa elokuusta 2019 lähtien.

Miehen ja hänen poikansa asioista en tänne kirjoittele, enkä myöskään tule näyttämään tyttöjen kasvokuvia.  Tulen kuitenkin kirjoittamaan omista tytöistäni sekä tästä tulevasta vauvasta ja itsestäni.


Tervetuloa Huvikummun pariin!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keho ei toimi ja mieli pragaa

Kuinka pitkään tästäkin ajasta haaveilin, kuinka kauan haaveilin vauvasta ja siitä arjesta mitä vauvan kanssa tulen viettämään. Kuinka paljon minulla olikaan ajatuksia ja haaveita tästä ajasta. Millaista arki tulisi olemaan, kuinka ihanaa olisikaan viettää aikaa isompien tyttöjen ja vauvan kanssa, yhdessä. Eihän se sitten mennyt yhtä ruusuisesti kuin kuvittelin. Poika on nukkunut huonosti, tytöt on tapellu enemmän kuin ikinä ja vaikka kesä meni hujauksessa, päivät olivat pitkiä yksin lasten kanssa. Olin niin väsynyt ja välillä niin ahdistunut kaikesta ja kaikista. En oikeastaan nauttinut kesästä juurikaan siksi, koska oli minun makuuni ihan liian kuuma. Poikakaan ei nukkunut hyvin lämmössä. Ei pystynyt tekemään mitään, eikä olisi jaksanutkaan, koska lämpö vei viimeisetkin voiman rippeet.  Olen kokenut ahdistuksen, riittämättömyyden ja masentuneisuuden tunteita jo pidemmän aikaa. Olen miettinyt miten saisin purettua tämän kaiken ulos, oksentaa kaiken pahan olon, mielen ja ahdistukse...

Raskausviikko 40

Käsi ylös yllättyneet; täällä ollaan edelleen kasassa! Vauva viihtyy hyvin yksiössään. Olotila on ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä tuntuu, että ei raskaana oliskaan; olo on hyvä, nukun yöt hyvin, jaksan tehdä lumitöitä ja touhuta kotona. Sitten seuraavana päivänä iskee jäätävä väsymys, joka paikkaa kolottaa ja tulee tunne, et haluan tän vauvan pihalle NYT HETI. Todella vaihtelevia olotiloja on viime viikot sisältäneet. Viime torstaina ehdin jo hihkua, kun jotain tuntemuksia oli. Paineentunne, aaltomaisia polttoja alaselässä sekä alavatsalla. Kävin pitkän kaavan mukaan saunassa ja join vadelmanlehtiteetä, mutta yöllä kaikki olot hävisi sen sileän tien. Voitte kuvitella kuinka aamulla ärsytti kun mitään ei ollut yön aikana tapahtunut. Elämäntilanteessa on tapahtunut pieni muutos, sillä laitoimme meidän ihanan kotimme myyntiin viime viikolla! Kuinka jännittävää! Ollaan asuttu tässä paritalossa 1,5 vuotta, mutta tila tulee käymään ahtaaksi parin vuoden sisällä. Silloin taloss...

Miten meillä menee - Eemeli 1 kk

Jostain kumman syystä tämä postaus on jäänyt julkaisematta. Arki on semmosta sekametelisoppaa ettei ole tätä blogia ehtinyt päivittämään. Nyt kun tätä kirjoitan Eemeli on jo yli kaksi kuukautta. Että semmonen ajanjuoksu. Hupsista keikkaa! Mutta tässäpä hieman jälkijunassa kuulumisia vajaa kuukauden takaa. Käytän täälläkin meidän pojasta nimeä "Eemeli". koska siitä muotoutui lempinimi hänen synnyttyään. Taas täytyy ihan ääneen ihmetellä tätä ajan juoksua. Synnytin kuusi viikkoa sitten, mutta tuntuu että se oli eilen. Enkä varmaan ole ainoa joka miettii tätä samaa, miten tämä aika menee näin nopeasti? Uskomatonta! No, miten meillä menee? Eemeli on äidin, isän sekä sisarustensa silmäterä. Ihana hymypoika, joka nukkuu päivisin hyvin vaunuissa (ennätys tällä hetkellä 3 h), herää öisin pari-kolme kertaa syömään tissiä ja saa ihastelevia katseita ja tarinoita sisaruksiltaan useita kertoja päivässä. Päivisin jo vähän seurustelee ja hymyilee niiiiin ihanasti aina kun on hyvällä tuulel...