Huvikumpu

Tänään mittariin pärähti taas täydet viikot, 36+0! Ja aamupäivästä olikin odotettu neuvolalääkärissä käynti. Toivoin pitkään tätä käyntiä, jotta saisin tietää kohdunsuun tilanteen eli onko mitään synnytykseen viittaavaa tapahtunutkaan. Kipeitä harkkasupistuksia kun on ollut viime viikkoina ihan päivittäin. Vointi on ollut muuten ihan hyvä, viikonloppuna jaksoin tehdä lumitöitä kolmena päivänä putkeen. Nyt alkuviikosta olo on taas ollut voimaton ja väsynyt. Melko vaihtelevaa siis, välillä jaksaa touhuta montakin tuntia putkeen kotihommia ja välillä menee koko päivä sohvalla/sängyllä maatessa. Onneksi se on mahdollista vielä kun kuopus on tarhassa yleensä 2-3 päivänä viikossa ja esikoinen koulussa.  Olen siltikin sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa olla kotona tekemättä mitään. Aina on joku projekti menossa. Toissapäivänä se projekti oli miehen pojan kaapin ja huoneen siivous. Se vei kaiken energian ja seuraavana päivänä olinkin ihan kanttuvei. Palataanpa takaisin siihen lääkärikäyntiin....

Pari viikkoa sitten sain tekstiviestin Kelalta: "Lähetys xxxxx on noudettavissa....." tiesin heti, että kyse on äitiyspakkauksesta ja olin yhtä innoissani kuin pieni lapsi karkkikaupassa. Olenhan viimeksi ottanut äitiyspakkauksen esikoisen odotusaikana, vuonna 2010. Silloin laskettu aika sijoittui tammikuulle, joten saimme vuoden 2009 pakkauksen ja myöskin tämä tuleva vauva saa edellisvuoden pakkauksen. Esittelyssä äitiyspakkaus vuosimallia 2020, olkaa hyvä! Ensimmäisenä avattiin "puuhapussi", joka sisältää siteitä, kondomeja, nännivoidetta, liukuvoidetta, pestävät liivinsuojat, kuumemittari, kynsisakset, kylpymittari, hammasharja, hiusharja sekä hanskojen pidikkeet. Hyvinkin samanlaisia kuin vuoden 2009 pakkauksessa.  Toppahaalari oli sekä väriltään että kuosiltaan ihana, tämä koossa 68-74 cm. Myöskin käytännöllinen, sillä tämän saa esim. turvakaukaloon toppapussiksi.  Tämä ihana villasekoitehaalari koossa 68- 74 cm. Toppahaalarin kanssa yhteensopivat tumput ja töp...

Lauantaina 9.1. oltiin sovittu, että lähetään koko perheen kanssa läheiselle luontopolulle ja laavulle paistamaan makkaraa ja muutenkin ulkoilemaan. Aamulla herätessä hieman ihmettelin kun mies siivosi tohkeissaan keittiötä, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Lähdettiin laavulle ja olihan ihana kävellä pienessä pakkasessa keskellä metsää. Laavulla paistettiin makkarat ja jatkettiin matkaa kotiin. Mulla oli tarkotuksena siivota kodarin kaappeja takasi tullessa. Ajettiin kotipihaan ja ihmettelin, kun mies ei päästäny mun esikoista sisälle vaan sanoi mulle "Meeppä sä eka sisälle!" Sillon mun Ulla Taalasmaa heräs henkiin ja tajusin, että mulle on jotain yllätystä nyt järkätty. Menin sisälle ja haistoin heti, että jotain on uunissa paistettu ja olkkarin tunnelmavalot oli päällä (mä nimittäin sammutan aina kaikki valot ku lähdetään kotoa pois....) Sitten nurkan takaa mun serkku tulee esiin ja sanoo hiljaisella äänellä "Yllätyyys!" Vastasin vaan "Mä ...

Mun 1.luokan todistuksessa luki "liikunnallinen tyttö". Oon lapsena harrastanut balettia, voimistelua, jääkiekkoa sekä salibandya. Olin usein veljieni kanssa luistelemassa koulun kentällä, kesällä käytiin uimassa keskenään ja leikittiin naapurin lasten kanssa ulkona useita tunteja, joten olin melko liikkuvainen lapsi. Nuorena saatoin käydä äidin kanssa kävelylenkeillä ja joskus jumpissa, mutta aikuisiällä kiinnostus lopahti ja minut saattoi nähdä useimmin jäähallilla katsojan roolissa kuin kentällä. Pojat kiinnosti enemmän kuin liikunta. Yläasteajoista ei sitten puhutakaan..... Aikuisiällä ja varsinkin esikoisen saamisen jälkeen vaunuleikit ja ulkoilu tuli uudelleen kuvioihin ja nautin jo silloin vaunulenkeistä. Silloin raskauskilot tippuivatkin melko nopeasti, myöskin kuopuksen kohdalla kävi niin, onneksi. Salilla oon käynyt joskus aikoinaan, mutta olen todennut ettei se ole yhtään mun juttu. Seurustelun alussa liikunta väheni huomattavasti, mutta saatettiin miehen kanssa kä...

Ihan mahtavaa, että olet eksynyt lukemaan juuri tätä blogia, Huvikumpua. Mun haaveissa on ollut jo pitkän aikaa alkaa taas kirjoittamaan. Halusin tehdä ensimmäiseksi kaikille selväksi, kuka tätä blogia oikein kirjoittaa.  Ja tätähän kirjoittaa kuusamolaissyntyinen, nykyinen oululainen ihan just 34- vuotias nainen, äiti sekä avopuoliso. Ammatiltani olen lähihoitaja sekä koulunkäynninohjaaja. Ammatit varmaan jo kertovat hieman luonteestani, sillä olen luonteeltani auttavainen, lapsirakas, humoristinen sekä melko räiskyvä persoona, sisäisesti. Olen positiivinen, mutta osaan ajatella asioita kuitenkin realistisesti. Rakastan seurata YouTubea, blogeja ja somea ylipäätään. Ehkä olen hieman myös riippuvainen, myönnetään. Siitäpä se kipinä tähänkin blogiin iski ja kovaa. Koska olen saanut niin paljon inspiraatioita muilta niin haluaisin jakaa sitä itsekin. Ja toisaalta, tämähän on ns. julkinen päiväkirja, joten tästä jää muistot itsellekin vuosiksi. Ajatuksia, ideoita ja oivalluksia arjest...