Huvikumpu

Kuinka pitkään tästäkin ajasta haaveilin, kuinka kauan haaveilin vauvasta ja siitä arjesta mitä vauvan kanssa tulen viettämään. Kuinka paljon minulla olikaan ajatuksia ja haaveita tästä ajasta. Millaista arki tulisi olemaan, kuinka ihanaa olisikaan viettää aikaa isompien tyttöjen ja vauvan kanssa, yhdessä. Eihän se sitten mennyt yhtä ruusuisesti kuin kuvittelin. Poika on nukkunut huonosti, tytöt on tapellu enemmän kuin ikinä ja vaikka kesä meni hujauksessa, päivät olivat pitkiä yksin lasten kanssa. Olin niin väsynyt ja välillä niin ahdistunut kaikesta ja kaikista. En oikeastaan nauttinut kesästä juurikaan siksi, koska oli minun makuuni ihan liian kuuma. Poikakaan ei nukkunut hyvin lämmössä. Ei pystynyt tekemään mitään, eikä olisi jaksanutkaan, koska lämpö vei viimeisetkin voiman rippeet.  Olen kokenut ahdistuksen, riittämättömyyden ja masentuneisuuden tunteita jo pidemmän aikaa. Olen miettinyt miten saisin purettua tämän kaiken ulos, oksentaa kaiken pahan olon, mielen ja ahdistukse...